Sijaintisi: Etusivu > OHJELMISTO > ARKISTO > Ivan Vyrypaev: ILLUSIONS
 

Ivan Vyrypaev: ILLUSIONS

Lukudraama Teatteri Jurkassa 30.10. klo 18:00

Tervetuloa kuulemaan Dennyn, Sandran, Albertin ja Margaretin rakkaudentunnustukset, illuusiot elämän varrelta!

Venäläinen näytelmäkirjailija ja ohjaaja Ivan Vyrypaev (s. 1974) tunnetaan pelkistetyistä, teatterin ydintä etsivistä teoksista. “Illusions” on neljälle näyttelijälle – tai pikemminkin tarinankertojalle ­– kirjoitettu näytelmä, joka tutkii aidon rakkauden ilmenemistapaa. Mitä ikuinen rakkaus on? Millaista se on? Mistä sen tunnistaa? Samaan aikaan rakkauden kanssa tarkastelussa on myös teatteri itse: “Illusions” on teatteria puhtaimmassa asussaan. Yksinkertaisuudessaan se pystyy yllättämään katsojan kohtaus toisensa perään

Esityskieli on englanti. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Ohjaus: David Kozma

Käännös: Caz Liske 

Yhteistyössä: Cultura säätiö, Teatteri Jurkka, Agency North

 Esityksen oikeuksia valvoo: Agency North

“Illusions” on osa READ - Reading EuropeAn Drama Festival -tapahtumaa


Ivan Vyrypaev: ILLUSIONS
Director: David Kozma
English translation: Caz Liske
Public discussion after the reading
In collaboration: Cultura foundation, Teatteri Jurkka, Agency North
Rights: Agency North
in English
Free of charge

The production of ILLUSIONS by playwright and director Ivan Vyrypaev (born in 1974) is a fine piece and a serious research project at the same time. Vyrypaev pursues a complicated task by letting the primitive into his work – the genre of melodrama and banal narration from the third person. In many of his plays he tries to express the absolute refuting the relative. This time he exposes unfaithful earthly love calling it an “illusion”, looking for true and eternal divine love, he doesn’t settle for less. Another illusion, exposed by him is the theatre itself. The audience comes to the theatre hoping for the illusion of verisimilitude, expecting to be deceived cleverly, and Vyrypaev reacts to each habit of the audience in an unexpected way. The lights must go out in the hall, but they remain on. The audience wants to empathize with the characters, but there is no one to empathize with. The actors do not transform into characters and remain actors – orators, speaking from the rostrum directly to the Hall, and trying to establish contact with the audience. This brief contact, like eternal absolute love, cannot be imitated and it is impossible to be mistaken about it: love either exists or not. Such contact occurs in the ILLUSIONS, and it turns out that such a small thing is enough for real theater to come into being.